Lentopalloliitto→Uutiset→EM-kisa 1993 muistoissa: Isä haki palloja takaisin katsomosta 33 vuotta sitten Turun EM-kisoissa – ja nyt tytär on samassa tehtävässä Tampereella
EM-kisa 1993 muistoissa: Isä haki palloja takaisin katsomosta 33 vuotta sitten Turun EM-kisoissa – ja nyt tytär on samassa tehtävässä Tampereella
Lentopallo tarjoaa valtavan määrän tehtäviä heillekin, jotka eivät pelaa tai ole toimitsijoina. Lempääläläinen Oula Pihlajamäki kertoo, että hän sai hienon kosketuksen kansainväliseen lentopalloiluun, kun hän toimi syyskuussa 1993 pallopoikana Turussa pelatuissa EM-kilpailuissa.
”Oli aivan mahtavaa, kun me nuoret pojat pääsimme hengailemaan Turku-hallin käytäville, Akkreditointikorttimme oikeutti meidän kulkemaan melkein missä vain hallissa, ja tästä oikeudesta nautittiinkin”, kertoo Pihlajamäki.
Pihlajamäki pelasi silloin Raision Loimun 12-vuotiaiden joukkueessa, joka oli saanut hienon tehtävän.
”En ollut tarkkaan ottaen pallopoikana, vaan olin pallopoikien pallopoikana. Tehtävänäni oli palauttaa laitamainosten yli ja katsomoon menneitä palloja varsinaisille pallopojille”, naurahtaa Pihlajamäki, joka sai EM-kisoista mainiota esimerkkiä peleihinsä ja harjoituksiinsa Raisiossa.
Nyt Tampereella pelattavassa miesten EM-kisojen alkulohkossa Pihlajamäen perheessä sulkeutuu yksi ympyrä lajissa.
”Oma tyttäreni Saima-Lumia Pihlajamäki on Nokia Arenassa samanlaisessa talkootehtävissä kuin itse oli 33 vuotta aikaisemmin Turussa.”
Oula Pihlajamäki toimi pallopoikana Turun EM-kisoissa 1993. Nyt 33 vuotta myöhemmin hänen tyttärensän Saima-Lumia on samassa tehtävässä Tampereen EM-kisoissa.
Joukkueissa on tarinoita sukulaisten pelaamisesta vaikka kuinka paljon, mutta Pihlajamäkien EM-edustus on aivan oma lukunsa, eikä aivan niin tarkkaan tilastoitu kuin moni muu lentopallon osa-alue.
Oula Pihlajamäki muistaa Turun kisoista paljon mukavia asioita.
”Itse otteluista ei jäänyt 12-vuotiaalle paljon mieleen, mutta muista sattumuksista kylläkin.”
”Oli aika mahtavaa, kun Italian ja Hollannin huippupelaajia katseltiin pukukoppikäytävällä ihan vierestä. Aikaisemmin ei minulla ollut ollut mitään asiaa tällaisiin paikkoihin. Turun silloin ihan uuden hallin katsomossa olin sentään käynyt lätkäpelissä, siis aika kaukana kentästä. Nyt pääsimme kavereiden kanssa ihmettelemään, kun hallin käytävien toimistoihin kannettiin ruokaakin tärkeän näköisille herroille ja erotuomareille.”
”Siihen aikaan urheilujuoma oli harvinainen juttu, mutta Turussa Gaterade oli vahvasti esillä. Pallopojat saivat nauttia virallisesta kisajuomasta, jonka eksoottinen väri ja maku viehättivät. Luulen, että jossain pelissä join kylmää herkkujuomaa neljä litraa ja olin ihan täynnä.”
OULA PIHLAJAMÄKI
”Ihan ilman kommelluksia homma ei mennyt. Eräs hollantilaispelaaja näytti äkäisenä keskisormea kaverilleni, sillä hän oli kai mennyt liian lähituntumaan ihmettelemään pelaajia. Aikamoinen reaktio yhdeltä maailman parhaista pelaajista”, muistaa Pihlajamäki.
Yksi hienoimpia juttuja pallopojille ja muille talkooväessä pyörineille nuorille oli Gatorade-urheilujuoma.
”Siihen aikaan urheilujuoma oli harvinainen juttu, mutta Turussa Gaterade oli vahvasti esillä. Pallopojat saivat nauttia virallisesta kisajuomasta, jonka eksoottinen väri ja maku viehättivät. Luulen, että jossain pelissä join kylmää herkkujuomaa neljä litraa ja olin ihan täynnä.”
”Jossain välissä meille pistettiin rajoitus, vain yksi pullo Gatoradea pelissä. Kulutus oli kai liian suurta.”
Juomat olivat isoissa pöntöissä kentän reunalla, ja pulloja täytettiin hanasta – samanlaisia juomavirityksiä näkee esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon NFL-peleissä.
”Pönttöön pistettiin valvottuna jauheesta sopiva juomasekoitus. Pönttöjä valvottiin aika tarkkaan jo siksi, että doping-valvontaa tehtiin silloinkin. Siskoni talkootehtävä oli huolehtia juuri juomista.”
Gatorade-pullot olivat kova sana nuorten keskuudessa pitkään EM-kisojen jälkeenkin.
”Värikkäät pullot olivat aina harjoituksissa mukana.”
1990-luvulla pinssien kerääminen oli urheilun harrastajien vakiopuuhaa. Innokkaimmilla saattoi olla satojen pienten rintamerkkien kokoelma, jollaisia Pihlajamäki kavereineen yritti kartuttaa.
”Etenkin Itä-Euroopan maiden joukkueilta kannatti kysyä pinssejä, joilla sitten kisapassit koristeltiin.”
Lentopallo- ja painivalmentaja Oula Pihlajamäen Paavo-poika Nurmossa olympiavoittajaksi painneen Kustaa Pihjalamäen patsaan vieressä jatkamassa suvun perinteitä.
Myös osa pelaajista tuli tutuiksi.
”Loimun pelaajia oli matkassa, esimerkiksi Jussi Jokinen ja Ville Kakko jäivät mieleeni. Seppo Siika-aho oli puolestaan siskoni opiskelukaveri, ja Seppo kävi meillä kotonakin ennen EM-kisoja. Suomalaiset olivat kaikki naamaltaan tuttuja. Kauhea oli pettymys, kun Suomen pelit eivät jatkuneet alkulohkon jälkeen, mutta kuitenkin Ruotsi jäi taaksemme.”
Myös Suomen päävalmentaja Vjatseslav Platonov tuli tutuksi Pihlajamäelle.
”Loimun nuorten harjoituksissa yläkoulun ensimmäisellä luokalla oli Platonov usein vieraana. Olin silloin muita vuotta nuorempi, mutta pääsin mukaan aamutreeneihin, joita veti joskus maailman parhaaksi kehuttu valmentaja, mistä olin todella iloinen.”
”Platon treeneihin pääseminen oli kova juttu. Ja täytyy myös sanoa, että ne olivat todella rankkoja nuorille miehille”, muistaa Pihlajamäki.
”Harjoitukset olivat Kerttulassa, jonne oli viiden kilometrin matka pyörällä ja sieltä piti polkea kouluunkin. Intoa kuitenkin riitti.”
Pihlajamäen peliura jäi juniorivuosien mittaiseksi.
”Se aika meni kokonaan Loimussa, jonka junioritoimintaa äitini Leena Pihlajamäki oli aikoinaan aloittamassa.”
Oula Pihlajamäki aloitti nuorten valmentajana vuonna 1998.
”Olen valmentanut kaiken ikäisiä tyttöjä ja poikia pallokoulusta A-ikäisiin. Seuroina junnuvalmentajana on ollut Loimun lisäksi myös LP Kangasala ja viimeisimpänä A-volley.”
A-Volleyssä Pihlajamäellä on valmennuksessa nuoria.
”Aikuisissa olen toiminut päävalmentajana kaksi kautta naisten ykkössarjassa (Kosken Kaiku) ja miesten liigassa puolikkaan kauden Valkeakosken Isku-Veikoissa.”
”Kakkosvalmentajana naisten liigassa on vierähtänyt kaksi kautta (OrPo ja LP Kangasala) sekä miesten liigassa neljä kautta. Niistä kaksi meni Loimussa, Isku-Veikoissa yksi kausi ja Isku-Volleyssä yksi kausi. Pronssinen SM-mitali kakkosvalmentajana löytyy niin miesten kuin naisten liigasta”, kertoo Pihlajamäki.
”Kävimme aikoinaan Isku-Volleyn mukana Pietarissa, jossa osallistuimme Platonovin muistoturnaukseen. Kovin ihmettelivät, kun kerroin, että olen ollut Platonovin valmennuksessakin”, viittaa lentopallon ammattivalmentajan tutkinnon suorittanut Pihlajamäki Loimun junnuvuosiensa aamutreeneihin.
Olympiavoittajasukua
Nimi Pihlajamäki soittaa urheiluhistoriaan perehtyneelle heti kelloja.
”Totta, sukumme on menestynyt painissa olympiakisoja myöten. Olympiavoittajista Kustaa Pihlajamäki on isoisäni veli ja Hermanni Pihlajamäki isoisäni serkku. Isoisäni Paavo Pihlajamäki on myös painin EM-pronssimitalisti ja Suomen mestari.” Hänen olympiamatkansa kariutui tiettävästi liittojen välisiin kiistoihin”, valottaa Oula sukunsa urheiluhistoriaa.
Kustaa Pihlajamäki on saanut patsaan Nurmon liikuntahallille, ja niillä seuduilla ovat Oulankin juuret – monta sataa vuotta vanhalla sukutilalla.
”Poikani Paavo, isoisän täyskaima, täyttää 13 vuotta ja harjoittelee painia. Itse olen myös valmentanut nuoria painijoita”, paljastaa Oula Pihlajamäki.
Ja kun Nurmoon päästiin, nousevat esille pesäpalloilijatkin.
”Tätini Aulikki Junna (os. Pihlajamäki) pelasi useita kertoja Itä-Länsi -ottelussa. Katsomossa huudeltiin hyvän tavan mukaan tätini tultua lyöntivuoroon.”
”Huuto kuului, että huti tuloo! Siihen katsomossa istunut tätini mies vastasi, että väärä tuloo! Samoin kentällä piti varautua siihen, että esimerkiksi orapihlajan marjat ropisevat selkään lyömään tullessa. Pesis on aina ollut Nurmon korkeuksilla kova juttu”, kertoo Oula Pihlajamäki, jonka edustaa ensimmäistä polvea raisiolaisuutta.
Nykyään hän toimii opettajana Lempäälässä.
Markus Karjainen Kirjoittaja on työskennellyt Savon Sanomien ja monen muun media lentopallokirjoittajana vuiodesta 1977 lähtien.
