EM-kisat 1993 muistoissa: Jussi Jokinen piti EM-projektin tahtia liian nopeana
Lentopallon miesten EM-kisat syksyllä 1993 Turussa ja Oulussa olivat yksi suurimpia Suomen Lentopalloliiton ponnistuksia. Päämäärät olivat asetettu korkealle edellisen vuosikymmenen taitteessa: Suomi haluttiin olympiakisoihin, Maailmanliigaan ja tavoitteiden vahvistamiseksi päästiin pelaamaan kotikisojen alkulohkoa Turussa.
Suomessa on puhuttu lajin kultaisesta sukupolvesta. Silloin viitataan italialaisen Mauro Berruton valmentamaan maajoukkueeseen, jonka kirkkaimpana saavutuksena oli EM-kisojen neljäs sija Moskovan EM-areenalla vuonna 2007 sekä loistokkaat voitot Maailmanliigassa Brasiliasta ja Puolasta.
Vuonna 1960 syntynyt Jussi Jokinen muistaa Turun kisat hyvin. Hän pelasi Raision Loimussa ja A-maajoukkueessa keskitorjujana ja oli läheltä katsomossa tämän ”esikultaisen sukupolven” menestystä.
Liitto oli alkanut panostaa kansainväliseen menestykseen. Puolalainen Vodek Sadalski, pelaajana olympiavoittaja Montrealista 1976, oli tullut Suomeen valmentamaan ja hän sai myös maajoukkueen huostaansa.
”Sadalski nosti joukkueemme tasoa merkittävästi. Vuoden 1991 Saksan EM-kisoissa selvisimme kahdeksanneksi ja seuraavana keväänä paikka Barcelonan olympiakisoihin jäi kiinni tappiosta Ranskalle karsintaturnauksessa, jonka ratkaisupelissä kärsimme tuomarilinjasta ihan valtavasti”, kertoo Jokinen.
Loimu oli palkannut päävalmentajakseen venäläisen Vjatseslav Platonovin syksyllä 1989. Siitä saatiin yllättävä ja ehkäpä yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä lehdistötiedotteista ainakin lentopallohistoriassamme, kun Loimu julkaisi tehneensä sopimuksen 50-vuotiaan venäläisen kanssa. Hän oli johtanut Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton olympiakultaan ja kahteen maailmanmestaruuteen.
Tiedotteen mukaan hän oli tulossa suomalaiseen pikkukaupunkiin.
”Platonov oli viettänyt aikaansa paljon Suomessa leireilemällä Venäjän maajoukkueen kanssa vuosittain Vierumäellä ja alkanut pitää maastamme”, muistaa Jussi Jokinen kalamiehenäkin tunnettua venäläistä.
Venäläisestä pidettiin heti hyvää huolta. Platonovin ruokahuoltoa auttoi iso sponsori Raisiossa, ja hänelle rakennettiin sponsorivoimin myös omakotitalo Raisioon. Hän viihtyi perheineen paljon Raisiossa vielä uransa jälkeenkin.
1993:n piti olla todellinen menestysvuosi. Suomelle jäi kuitenkin luu käteen.
Jokinen kuvaa Platonovin saapumista suureksi muutokseksi pelaajille kovaan harjoitteluun ja vaatimustasoon.
”Hän toi mukanaan todella kovan harjoittelun. Loimun pelaajilta alettiin vaatia samaa tasoa kuin maailman huipuilta. Heti ensimmäisellä Platonovin kaudella voitimme SM-finaaleissa Varkauden Tarmon.”
Platonov piipahti mestaruuden jälkeen vielä valmentamassa Venäjällä, mutta Suomessa valmisteltiin isoa kaappausta. Näinhän siinä kävikin.
”Platonov tuli valmentamaan Loimua, ja hänen kanssaan tehtiin nelivuotinen sopimus A-maajoukkueen valmentamisesta samaan aikaan. Sadalski oli tehnyt hienoa työtä, mutta maajoukkueen taustoissa päätettiin päivittää valmentaja entistä parempaan”, sanoo Jokinen.
Maajoukkueessa Platonov pisti ison vaihteen päälle. Suomi päätettiin nostaa Maailmanliigaan, missä apuna oli venäläinen legenda yhteyksineen. 1993:n piti olla todellinen menestysvuosi. Suomelle jäi kuitenkin luu käteen.
”Harjoittelimme valtavasti ennen ja myös Maailmanliigan aikaan, mutta loukkaantumiset olivat jo sotkeneet parin edellisen vuoden huippujoukkueemme kokoonpanoa. Lukuisia tärkeitä pelaajia jäi sivuun ja uusia istutettiin kokoonpanoon. Näytti, että vasta-alkajat joutuvat maailman parhaiden kyytiin”, kuvaa Jokinen kesää.
Vuosien 1991 ja 1992 joukkueen runkopelaajista moni oli loukkaantuneena Turun EM-vuonna. Esimerkiksi passarina pelasi Sami Juvonen, kun paikalla loistaneet Harri Vänni ja Kari Kalin puuttuivat. Samoin yleispelaajat Seppo Siika-aho ja Ville Kakko joutuivat kovaan ympäristöön. Hakkuri Sami Harjula ei ollut silloin parhaimmillaan. Henrik Kosonen loukkaantui kesken turnauksen.
”Muutoksia tuli liikaa. Ennen liberosääntöä vastaanottoamme yritettiin koota monin tavoin, sillä esimerkiksi keskitorjuja Jari Salokangas joutui kokeilemaan välillä yleispelaajana”, muistaa Jokinen, jonka mielestä ei ollut suuri ihme, että Suomi ei päässyt alkulohkostaan jatkoon.
”Jälkikäteen arvioituna Suomi yritti nielaista hieman liian isoa palaa. Platonovin menetelmät olivat hyviä, minkä Loimussa pelanneet jo tiesivät, mutta monelle hänen harjoituksissa tuli vaikeuksia pysyä vauhdissa. Taktiikkakin oli erilaista, mihin pelaajat olivat tottuneet.”
”Mielestäni Platonov olisi tarvinnut joukkueen kanssa yhteistyötä vuoden pitempään kuin yhden kesäkauden. Joukkue ei ollut valmis, eikä Suomi päässyt pelaamaan samalla tasolla kuin edelliset Vodek Sadalskin johtamat joukkueet”, miettii Jokinen.
Työt jatkuneet lentopallon parissa vuosikymmeniä
Jokinen oli 33-vuotiaana Maailmanliigan toiseksi vanhin pelaaja. Hänelle oli kuitenkin selvää, että työ jatkuu pelien jälkeenkin lentopallossa. Näin on käynyt. Työpaikkoja on löytynyt Mestaruusliigan ensimmäisen toimitusjohtajana, Suomen Lentopalloliitosta, kotoisesta Mestaruusliigasta toiminnanjohtajana 2009-2018 ja myös useiden seurojen johtotehtävistä. ”Kesätöissä” hän on ollut Ähtäri Golfin toimitusjohtajana ja esimerkiksi Kokkolan Tiikereissä toiminnanjohtajana. Turun Palloseuran salibandykin oli hetken Jokisen johdossa.
Jokinen on vastannut miesten maajoukkueen taustoista. Platonovin jälkeen A-maajoukkueen päävalmentajaksi tuli peräti yhdeksäksi kaudeksi Timo Hoivala, jonka jälkeen Jokisen katseet suuntautuivat italialaiseen Mauro Berrutoon vuonna 2005.
”Erityisen mieluista oli tehdä valmentajasopimukset Mauro Berruton ja Tuomas Sammelvuon kanssa”, kiittää Jokinen värväyksiään.
Berruto nosti kultaisen sukupolvelle EM-kisojen vakiojoukkueeksi ja Sammelvuo puolestaan valmensi Suomen vuoden 2014 MM-kisoissa Puolassa sinivalkoiset huikeassa turnauksessa yhdeksänneksi.
Jokinen on johtanut pitkään Mestaruusliigojen kilpailutoimintaa.
”Olen töissä ainakin edessä olevien EM-kisojen ylitse.”
Yleisurheilu ja jääkiekko pohjana
Jokinen aloitti urheilun Ähtärissä, jossa yleisurheilu ja jääkiekko olivat hänen lajejaan. Ähtärin Urheilijoiden juoksijalla on 12-vuotiaiden 300 metrin juoksi SM-kultaa, 14-vuotiaiden 1000 metriltä SM-hopeaa ja 15-vuotiaiden 800 metrillä tuli viides sija. Jääkiekossa seurana oli Ähtärin Kiekko-Haukat.
”Lentopallo oli mukana lähinnä kouluni kerhotoiminnassa. Isäni oli jumppamaikka ja piti kerhopelejä pari kertaa viikossa. 16-vuotiaana menin Ähtärin kakkossarjajoukkueeseen ja pelasi siellä kolme kautta Ykkössarjaakin.
Lentopalloilullinen koti löytyi Raisiosta, jonne hän meni keväällä 1980 samaan aikaan kuin Kari Kalin.
”Valmentaja Jukka Kutila oli loimulaisen harjoittelukulttuurin, joka tuotti minulle neljä mestaruutta. Loimussa treenattiin hyvin ja saatiin aina mainio joukkue jalkeille.”
Jokinen pelasi Loimussa 501 SM-tason ottelua, eikä ollut kertaakaan poissa kokoonpanosta ja A-maaotteluita kertyi 226. Maajoukkueessa paras saavutus oli vuoden 1983 EM-turnaus, joka pelattiin nykyisin maailman kartalta pyyhitystä Saksan Demokraattisessa tasavallassa. Kutila ja Reino Kosonen johtivat Suomen seitsemännelle sijalle, mikä pysyi vuoteen 2007 Suomen parhaana saavutuksensa arvokisoissa.
Markus Karjalainen
Kirjoittaja on toiminut Savon Sanomien ja monen muun median lentopallokirjoittajana vuodsta 1977 lähtien.
