EM-kisojen akkreditointipisteellä nähtiin tuttu huippupelaaja – Antti Ropponen tarttui vapaaehtoisen tehtäviin

Kotikisojen vapaaehtoistiimi sai pelaajakokemusta Mestaruusliigasta Akaa-Volleyn hakkuri Antti Ropposen auttaessa innokkaasti akkreditointipisteellä. Ropposella tie huippulentopalloilijaksi on ollut poikkeuksellinen, koska hän on ollut syntymästä asti kuuro. Hän sai seitsemänvuotiaana sisäkorvaistuteen, joka mahdollistaa kuulemisen ja näin pelaamisen ammattilaisena. 

Ropponen kokee, että hänet kohdataan samanarvoisesti vammattomien ihmisten kanssa. Hän ei ole myöskään saanut seuroissa erityiskohtelua tai -huomiota vammansa vuoksi.

– Vaikka minulla on kuulolaite korvassa, niin olen ollut muiden joukkuetovereiden tapaan samanlainen henkilö.

Ropponen pelasi alkuun muiden kuurojen kanssa, kunnes tie vei vammattomien joukkueisiin ja lopulta ammattilaiseksi. Ropponen on Suomen kenttien lisäksi pelannut Sveitsissä Volley Näfelsin riveissä kaudet 2022-24. Hakkuri toteaa uran olleen tähän asti vaiherikas.

– Nuorena mentiin ihan tosissaan tämän lajin kanssa. Suomessa pystyi pelaamaan hyviä kausia. koronavuosina tuli pieni loukkaantuminen, jolloin nilkka pyörähti ja oli vähän pidempi paussi pelaamisesta. Loukkaantumisen jälkeen sain uutta vauhtia ja pääsin hyvässä kunnossa Sveitsiin. 

Kokeneella pelaajalla on runsaasti alla jo pelivuosia, joten uran jälkeinen elämä on hänellä mietinnässä ja elämässä on muitakin asioita kuin lentopallo. 

– Pelasin Sveitsissä pari vuotta ja vuosien aikana ajattelin, että homma kulkee ja jatketaan siitä sitten vähän eteenpäin. Elämässä tulikin semmoisia asioita, jolloin lentopallo on vain sivuseikka. Isäni menehtyi ja sen myötä päädyin palaamaan takaisin kotimaan kentille. Siirryin Turkuun ja opin samalla, että munat pitää laittaa näihin muihin koreihin eikä ainoastaan lentopallokoriin.

Ropposelle on kertynyt ammattilaisuralla palkintokaappiin jo 12 mitalia. Hän saavutti neljä ensimmäistä mitalia jo heti ensimmäisillä ammattilaiskausillaan vuosina 2014-2016 Kokkolan Tiikerien riveissä. Hänelle tällä hetkellä ikimuistoisimmat mitalit ovat uransa ensimmäiset.

– Vuonna 2014 ensimmäisellä kaudella en saanut paljoa peliaikaa. Seuraava kausi oli toki aina mielessä, Olli-Pekka Ojansivulla todettiin silloin mykoplasma ja sain enemmän peliaikaa nuorena pelaajana. Varsinkin finaalivastustajana oli vastassa lajilegendoja ja voitimme heidät suoraan neljässä pelissä. Kokkolan joukkue oli laaja porukka, mutta ei ollut mikään fyysinen. Voitimme heidät joukkuepelaamisella noin ylivoimaisesti. 

– Jokainen kausi on erilainen, joten vielä pitänee mainita TUTO:n pronssimitali. Turussa pelasimme pienellä budjetilla ja siitä huolimatta voitimme mitalin. Se oli koko kaupungille iso juttu. 

30-vuotias Ropponen on ehtinyt jo reilun 10 vuotta pelaamaan ammattilaisena. Mikäli uraa lentopalloilijana ei olisi auennut Ropposen ammattivalinta olisi myös urheilun puolella. 

Ropposen uraan on mahtunut 52 maaottelua Veljesten riveissä. Hän suitsuttaa aikaa maajoukkueen mukana. 

– Varmaan 45 ottelua istuin vaihtopenkillä. On kuitenkin lämpimiä muistoja. Pääsi näkemään maailmaa. Samalla pääsi näkemään, että mitä huipulla vaatii ja se oli myös opettavaista. 

Kotikisojen avausottelusta voiton napanneesta Veljeksistä Ropponen on todella innoissaan. Hän uskoo, että tällä jengillä menestystä tulee. 

–  Nyt on jalkeilla semmoinen sukupolvi, että nyt oikeasti näyttää hyvältä. Tätä on odotettu samasta sukupolvesta, kun oli Kunnari, Sammelvuo ja Oivasen veljekset ja niin edelleen kentällä. Tykästyin todella paljon siihen, että joukkueessa puhutaan EM-mitalin tavoittelusta. Harvemmin olen kuullut semmoista lausahdusta kenenkään suusta, niin kuin tässä viime aikoina puhuttaen puolivälieristä jatkoon päässyt. 

– Nämä ovat semmoisessa iässä, että he pystyvät pelaamaan yhdessä ainakin kymmenen vuotta. 

Positiivinen mies ei tuo pelikentältä vapaaehtoisryhmään mitään erikoista osaamista. Hänen mielestään koko ryhmä antaa hyviä oppeja myös ja jatkossa joku innostuu hoitamaan taas tämmöisiä asioita. 

– Tässä hommassa ei tule tylsää hetkeä. Sain kutsun vapaaehtoistöihin koulun kautta, kun opiskelen liikunnan perustutkintoa ja meillä on kurssina tapahtuman järjestäminen. Täällä näemme, että mitä tapahtuman järjestäminen käytännössä on. On ollut silmiä avaavaa, vaikka olen ollut tuolla kentällä, niin näen nyt, että tämmöisen tapahtuman järjestäminen vaatii paljon.  

Ropposen omasta mielestä vapaaehtoishommat eivät ole jännittäneet yhtä paljoa mitä pelikentällä. 

– Kun olen ollut akkreditointipisteellä, niin meikäläisen kädet eivät ainakaan ole semmoiset, että voisin tulla kirurgiksi. Kyllä tehtävät tuossa luonnistuu. Aina tulee uusia jännittäviä hetkiä tietenkin. 

Kirjoittaja: Matias Lahtinen