Elsi Karjanlahti pelaa kirkkaissa Amerikan valoissa – katsaus USA:n yliopistojen suomalaisnaisiin
Kuusi suomalaista nuorta naista on tällä kaudella mukana Yhdysvaltain yliopistojen lentopallon korkeimmalla sarjatasolla eli NCAA:n 1. divisioonassa. Kaksi heistä, Elsi Karjanlahti ja Jenna Ylivainio, pelaavat yliopistoissa, jotka taistelevat aivan kärkipäässä hurjan kilpaillussa sarjassa. Tässä muutamalla sanalla kaikista suomalaisista ja tarkemmin Karjanlahden kuulumiset Louisvillestä.
NCAA:n 1. divisioonassa on mukana peräti 348 yliopistoa, joista kärkipään joukkueet on rankattu AVCA Top 25 -listalle, jonka äänestävät valmentajat. Tämän rinnalla on RPI-ranking, joka perustuu matemaattiseen laskentakaavaan joukkueen menestykseen ja vastustajien tasoon peilaten.
Elsi Karjanlahden yliopisto Louisville ja sen Cardinals on yksi maan kovimmista lentopalloyliopistoista. Se on ollut NCAA:n finaaliottelussa kahdesti viimeisten neljän kauden aikana häviten finaalit vuosina 2022 ja 2024. Tällä hetkellä Louisville on rankattu koko maassa peräti kolmanneksi Nebraskan (17–0) ja Pittsburghin (15–1) takana voitettuaan 17 pelistään 15.
Ensimmäistä kauttaan Yhdysvalloissa pelaavan Elsin joukkueella tavoite on kirkas ja kova.
– Joukkueen kausi on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Kauden alusta lähtien meillä on ollut selkeä päämäärä eli National Championshipin (mestaruus) voittaminen, ja sitä kohti tehdään töitä päivästä toiseen, Elsi kertoo.
– Saatiin tosi hyvät non-conference-pelit kauden alkuun, että saatiin siellä jo pelata paljon pelejä tosi kovia joukkueita vastaan ja mitata tasoa ihan kärkijoukkueita vastaan. Näissä peleissä löydettiin heti alkuun myös joukkueen heikkoudet, mikä oli tosi hyvä, että ne löydettiin heti kauden alussa eikä joulukuussa.
Ajatusmaailmaa on viritelty joukkueessa mielenkiintoisesti ”amerikkalaiseen” tapaan.
– Joukkueelle on tuotu esiin se, että jokainen peli on yhtä tärkeä vastustajasta huolimatta ja meidän täytyy pysyä sillä omalla tasolla päivästä toiseen, ja siinä ollaan oltu ihan hyviä nyt alkukausi. Se on myös tosi isosti tuotu esiin, että meidän ei tarvii pelata yli meidän taitojen, että pärjätään, vaan meidän täytyy pyrkiä siihen, että olemme ”vain” hyviä joka päivä. Ja sitten taas toisesta suunnasta, että jos ei pysytä hyvinä, niin sarjan taso on kuitenkin niin kova, että kuka vaan voi voittaa kenet vaan, Elsi kuvailee.
Oma peliaika on Elsillä ollut odotetunlainen, ja tavoite on kasvattaa sitä sekä vastuuta hiljalleen.
– Meidän joukkueessa kilpailu peliajasta on ihan älytön, ja se vie kyllä tosi paljon eteenpäin. Joukkueessa kuka vain voisi pelata, eikä pelin taso heikkenisi lähes ollenkaan.
– Pelaajia on joukkueessa täällä enemmän. Mekin pelataan tosi isosti joukkueelle, ja peliaika riippuu myös siitä, mitä joukkue sillä hetkellä tarvitsee. Pelin tempo on itsessään hitaampi kuin Suomessa, mutta pelaaminen on fyysisempää: hyökkäykset tulevat korkeammalta ja kovempaa. Puolustajat on nopeampia ja vastaanottajat tosi laadukkaita. Eli pelataan enemmän voimalla kuin esimerkiksi passinnopeudella. Yleisö on lisäksi ihan älytöntä, ja kotietu on kyllä tosi iso, Elsi kehuu.
Uudet ärsykkeet ja treenien taso ovat tarjonneet Elsin sanojen mukaan todella paljon ja vieneet häntä jo nyt paljon eteenpäin.
– Kilpailu peliajasta näkyy jokaisessa treenissä, ja se osaltaan nostaa treenin tason tosi korkealle. Meillä tilastoidaan jokainen treeni, ja treenin jälkeen on mahollisuus käydä myös kattomassa omat tilastot. Ja toisaalta tosi ison yhteisen tavoitteen takia myös pusketaan toisiamme tosi paljon treeneissä. Myöskin se, että joukkueella on jokaiseen osa-alueeseen erikoistunut valmentaja, on iso etu: oma tekniikkavalmentaja näkee käytännössä kaikki mun suoritukset, ja palautetta on saatavilla tosi paljon.
Kangasalan liigajoukkueesta toiselle puolelle maailmaa ja aivan toisenlaiseen kulttuuriin monella tapaa siirtyminen on myös asettanut haasteita.
– Toisaalta eka vuosi ei ole ollut myöskään helpoin. Kulttuuri ja siihen solahtaminen on vaatinut tosi paljon ponnisteluja. Olen myös ainut ulkomaalainen joukkueessa, mikä on tuonut omat haasteensa kotiutumiseen. Joukkueen sisäisesti myös oman roolin löytäminen on ollut vaikeampaa kuin olisin ajatellut, ja ne jutut, jotka koin Suomessa vahvuuksiksi, on täällä ollut vaikeampi hyödyntää.
– Joukkuekaverit ovat kuitenkin tosi ihania, ja oman paikan löytyminen helpottuu varmasti ajan kanssa. Myöskin aikaero Suomeen tuo haasteen yhteydenpidolle ystäviin ja perheeseen. Kun pääsen hallille treeneihin alkuiltapäivästä, niin sen jälkeen en enää Suomeen saa yhteyttä loppupäivänä.
– Me treenataan täällä vaan kerran päivään, mutta harjoituksen pituus on pidempi. Normaalina päivänä meillä on treenin alkuun noin 30 minuutin puntti ja sen jälkeen about kolmen tunnin laji. Tämän jälkeen jäädään usein vielä itse tekemään ”extra reps” noin 10–30 minuutiksi. Normipäivänä oon hallilla noin klo 12.45–17.30.
Yhdysvalloissa pelaamisen ohessa iso asia on tietysti myös opiskelu. Se on melkoisten perinteiden myötä Elsinkin näkemyksen mukaan tehty saumattomaksi urheilemisen kanssa.
– Urheilun ja koulun yhdistäminen on tehty älyttömän helpoksi. Minulla on koulua aamupäivällä, ja yhden aikaan aloitetaan treenit. Matka kämpältä tunneille on mulla kävellen noin 10 minuuttia, ja about sama matka on hallille. Myöskään välipalasta ennen treeniä ei tarvi huolehtia, koska hallilla on oma keittiö ja siellä on aina ruokaa tarjolla.
– Opiskelu on tuntunut aika lukiotasoiselta. Opiskelijaviisumi edellyttää tiettyä in-class-kurssimäärää, ja loput voi tehdä online-kursseina. Tunteja mulla on päivässä 50 min – 2,5 h, joten ajallisesti sitä ei ole kauhean paljoa. Tämän lisäksi täytyy tehdä maholliset online-kurssit, joita minulla on tällä hetkellä kaksi, ja näihin menee aikaa viikossa pari tuntia, ja sitten läksyt.
– Henkilökohtaisesti mulla on fiilis, että minulla on täällä enemmän aikaa kuin Suomessa koulun ja lentopallon ulkopuolella, joten palautumiselle jää enemmän aikaa. Toisaalta myös meillä on palautumiseen panostettu tosi paljon: hallilla on kylmä- ja kuuma-allas, infrapunasauna, hierontatuoleja ja palautuslahkeet.
Mitä Elsi sitten toisi ensikokemusten perusteella Suomeen kokemastaan?
– Ekana varmaankin semmoisen puolustusmentaliteetin. Täällä palloja on tosi vaikeaa saada kuolemaan, koska niitä kaivetaan niin hyvin ylös.
Entä sitten odotukset loppukaudesta?
– Odotan, että mennään joukkueena eteenpäin, jotta pystyttäisiin pelaamaan ehjänä ja päätettäisiin se mestaruuteen. Henkilökohtaisesti toivon, että menisin taidollisesti tosi paljon eteenpäin ja toisaalta, että paikka alkaisi tuntua enemmän kodilta.
Suomalaispelaajat NCAA:n 1. divisioonassa kaudella 2026–2027
Elsi Karjanlahti, Louisville University, 1. kausi
Libero
Ranking #3, RPI-ranking #7
16–2, ACC Conference
Joukkueen ainoat tappiot ovat tulleet Wisconsinille (#6) ja Kentuckylle (#4). Karjanlahti on pelannut seitsemässä ottelussa ollen kentällä 12/60 erässä.
Pelaajakortti: https://gocards.com/sports/womens-volleyball/roster/elsi-karjanlahti/18103
Joukkueen tilastot: https://gocards.com/sports/womens-volleyball/stats/2026
Jenna Ylivainio, Colorado University, 1. kausi
Passari
Ranking #25, RPI-ranking #32
12–4, BIG 12 Conference
Ylivainio on aloittanut kaikki joukkueen ottelut ykköspassarina ja pelannut käytännössä koko ajan.
Ylivainion pelaajakortti: https://cubuffs.com/sports/womens-volleyball/roster/jenna-ylivainio/18450
Joukkueen tilastot: https://cubuffs.com/sports/womens-volleyball/stats/2026
Laura Sarajärvi, College of Charleston, 1. kausi
Laitapelaaja
RPI-ranking #60
17–2, CAA Conference
Joukkue aloitti kauden kahdella tappiolla (Vanderbilt, Lipscomb), minkä jälkeen se on voittanut kaikki 17 peliään peräkkäin. Sarajärvi on ollut kentällä 11/19 ottelussa tehden yhteensä 24 pistettä.
Pelaajakortti: https://cofcsports.com/sports/womens-volleyball/roster/laura-sarajarvi/8414
Joukkueen tilastot: https://cofcsports.com/sports/womens-volleyball/stats/2026
Katariina Korhonen, San Francisco University, 1. kausi
Laitapelaaja
RPI-ranking #207
9–9, WCC Conference
Korhonen on pelannut kaikissa joukkueensa peleissä ja ollut kentällä jokaisessa erässä. Pistekeskiarvo on 11,8 ottelua kohden. Puolustustilastossa hän on joukkueensa toinen 167 puolustuksella ja torjunnoissa kolmas 20 torjunnalla.
Pelaajakortti: https://usfdons.com/sports/womens-volleyball/roster/katariina-korhonen/6450
Joukkueen tilastot: https://usfdons.com/sports/womens-volleyball/stats/2026
Viena Moliis, University of New Mexico, 1. kausi
Laitapelaaja
RPI-ranking #146
6–10, Mountain West Conference
Moliis on edelleen toipumassa viime joulukuun loukkaantumisesta ja on joukkueen mukana, mutta ei todennäköisesti ole pelikuntoinen vielä tämän kauden aikana.
Pelaajakortti: https://golobos.com/sports/wvball/roster/player/viena-moliis
Joukkueen tilastot: https://golobos.com/sports/wvball/stats
Annastiina Tarkkanen, Alabama at Birmingham University (UAB), 3. kausi
Passari
RPI-ranking #259
7–11, American Conference
Kolmatta kauttaan pelaava passari on aloittanut 11/18 joukkueensa ottelusta.
Pelaajakortti: https://uabsports.com/sports/womens-volleyball/roster/annastiina-tarkkanen/11717
Joukkueen tilastot: https://uabsports.com/sports/womens-volleyball/stats/2026
Lisäksi muissa USA:n yliopistosarjoissa pelaavat
Inka Oksanen, West Virginia State University, 2. kausi (NCAA 2)
8–10, MEC
Pelaajakortti: https://wvsuyellowjackets.com/sports/womens-volleyball/roster/inka-oksanen/4876
Tiia Heikkinen (passari), Westminster University, 1. kausi (NCAA 3)
3–13
Pelaajakortti: https://westminstergriffins.com/sports/womens-volleyball/roster/tiia-heikkinen/11638
Teksti: Toni Flink
Kuvat: Louisville University
