Keijo Yli-Kivistö – in memoriam
Pääkaupunkiseudun ja erityisesti vantaalaisena lentopallovaikuttajana ja arvostettuna liigatuomarina tunnettu Keijo Yli-Kivistö nukkui pois keskuudestamme 18.5.2024. Keijo, jonka me lentopallon parissa olevat tunsimme Keitsinä, menehtyi yllättävän ja äkillisen sairauden uuvuttamana. Keijo oli syntynyt 2.12.1964 ja häntä jäivät kaipaamaan isä, veli sekä suuri läheisten ja ystävien joukko. Keitsi vihelsi viimeisen kerran pilliin naisten Mestaruusliigassa 17.1.2024.
Keijo siunattiin viimeiselle matkalle 6.6. Vantaan Pyhän Laurin kirkossa läheisten ja ystävien läsnäollessa.
Keitsi muistetaan vantaalaisen lentopallon seura-aktiivina, pelaajana, valmentajana ja meidän tuomareiden keskuudessa arvostettuna liigatuomarina, jolla oli takanaan noin 300 miesten ja satoja naisten liigaotteluita sekä valtava määrä muiden sarjojen otteluita.
Keitsi tunnettiin lentopallolle omistautuneena ihmisenä, joka osallistui ja otti vastuuta osaamisellaan sekä tinkimättömällä asenteellaan suhtautui kaikkeen hyväntuulisesti ja positiivisesti. Hänelle tyypillistä oli väläyttää välillä vekkulimaista, ehkä jopa sarkastista, hymyään sopivissa tilanteissa. Kun välitin tietoa omalta osaltani Keijon poismenosta lentopallon parissa oleville ihmisille, niin kaikkien osalta ensimmäiset kommentit sisälsivät arvostusta ja aina maininnan Keijon hyväntuulisuudesta sekä positiivisuudesta.
Siviilielämässä Keijo työskenteli eri tehtävissä K-ryhmän palveluksessa ja tuomarireissuilla pysähtyminen Nesteen asemille aiheutti aina viivettä matkaan, koska Keitsi tunsi kaikki ja kaikki tunsivat Keitsin. Hänen olemus ja ulospäin suuntautuneisuus synnyttivät aina keskustelua ja ajatustenvaihtoa. Nimellisestä vastustuksesta huolimatta, ainakin omalla ajovuorollani, pysyimme paremmin aikataulussa valitsemalla kilpailevan ketjun asemat. Tässä samalla sinne yläkertaan Keitsille pahoittelut tästä.
Lentopallopiireissä Keijo oli tunnettu persoona koko valtakunnassa. Tuomaritehtävien lisäksi hän oli tunnettu näky lentopallon arvokisojen katsomoissa vantaalaisten lentopalloystäviensä kanssa.
Tuomarina Keitsillä oli luontainen kyky ja olemus herättää arvostusta ja kunnioitusta. Hän oli vankka peruskallio ja toiminnalla oli aina laatutakuu, joten jokainen kollega halusi Keitsin mukaansa tuomaripariksi. Kaikkiin ottelun tilanteisiin hän suhtautui “keitsimäisellä” rauhallisuudella ja hänen olemuksensa ei herättänyt kenessäkään negatiivisia tunteita – päinvastoin – tiukoissa tilanteissa rauhallisuus ja luottamuksen tunne saivat kaikki suhtautumaan myös Keitsiin vastavuoroisesti arvostavasti. Uskon, että meillä jäljelle jääneillä pillipiipareilla on tuosta olemuksesta ja “otteesta” paljonkin muisteltavaa ja opittavaa.
“Siviilissä” Keijo oli kiinnostunut vanhoista tavaroista ja hän keräili muun muassa sarjakuvalehtiä ja nimenomaan niiden ensimmäisiä numeroita. Esimerkiksi Aku Ankan taskukirjat, Tex Willerit ja V8 Magazinen lehdet olivat hyvässä järjestyksessä. Vuoden -69 Volvo Amazonia pidettiin hyvässä kunnossa ja muutenkin Keitsi oli kiinnostunut vanhoista autoista. Läheisten näkökulmasta hän oli aina valmis auttamaan ja oli veljensä lapsilleen läheinen setä, joka oman osakesijoittamisen myötä ystävällisen päättäväisesti johdatti myös veljensä lapset sijoittamisen polulle. Keijo oli myös sci-fi kirjallisuuden ystävä ja mm. Isac Asimovin tuotokset olivat hänelle tuttuja. Valitettavasti oma filosofinen keskustelukykyni ei riittänyt analysoimaan tuomarimatkoilla Asimovin tuotoksien syvintä olemusta samalla tasolla hänen kanssaan.
Suomalainen lentopalloväki ja erityisesti me tuomarikollegat jäämme suuresti kaipaamaan kunnioituksella Keijoa ja hänen rauhallista, hyväntuulista sekä positiivista olemustaan.
Toivomme kaikki Keitsin läheisille, erityisesti isälle ja veljelle, voimia ja jaksamista surussanne.
Sain kunnian osallistua Keijon siunaus- ja muistotilaisuuteen. Sanoessani Keijosta muutaman muiston, päätin puheeni sanontaan joka mielestäni kuvaa Keijoa täydellisesti – ollen samalla myös meille kaikille hyvä ohjenuora omassa elämässämme.
– Suuruuden mitta –
“Ihmisen suuruutta mitataan sillä kuinka paljon hän on valmis tekemään asioita niiden puolesta joista ei ole hänelle itselleen mitään hyötyä.”
Kirjoittaja Pasi Hakkarainen, Lentopallon Liigatuomarit ry:n puheenjohtaja ja monivuotinen tuomarikollega
