Hall of Fame valittu Matti Juntura: Sanojen ja unelmien voimasta – Urheilija ja esikuvat
Suomalaisen lentopallon Hall of Famen tuorein jäsen Matti Juntura kirjoittaa omia ajatuksiaan lähes 50-vuotisen lentopallotaipaleensa varrelta seuraavassa. Valinta Hall of Fameen sai hienon elämäntyön lajin parissa tehneen Junturan miettimään, miksi ja miten tavallisesta urheilijasta tulee huippu-urheilija ja kuinka sattumanvaraista elämä onkaan. Muutama oikea tai väärä sana voi lopettaa harrastuksen ja kuinka esikuvat ovat tärkeitä nuorille urheilijoille.
”Häpeätkö mennä kentälle, kun olet niin pitkä?”. Nämä 7 sanaa olivat ratkaisevat sanat elämäni kannalta. 14-vuotias ujo, hiljainen ja arka pohjoisen poika halusi, muttei uskaltanut mennä kentälle elämänsä ensimmäisessä ja ainoaksi jääneessä seurajoukkueiden junnuturnauksessa. Hannu Pietilä, itsekin vasta alle parikymppinen nuori mies, valmentajamme, näki mistä kiikastaa ja osasi kysyä oikeat sanat ja kertoa, että ei kannata hävetä ja ensi viikolla harjoitellaan lisää, että ollaan taas vähän parempia. Hannu ymmärsi, oli empaattinen ja tarjoutui auttamaan. Siitä joukkueurheilussa taitaa olla pohjimmiltaan kyse. Täytyy olla voiton tavoittelua ja oman itsensä esille tuomista suurempi tavoite.
Huippu-urheilu tarjoaa mahtavia elämyksiä; useimmiten katsojille ja kannattajille. Urheilijalle elämä huippu-urheilijana on enimmäkseen tasaista arkea. Toisaalta urheilijana voi päästä kokemaan tunteiden huippuja, joita ei missään muussa ammatissa voi kokea. Mestaruuden ratkaiseva piste, mestaruuskannun nostaminen ja toisaalta tappion katkera kalkki. Ilo, riemu, pelko, häpeä. Ääripäät, joiden tuoma tunteiden vuoristorata jättää jäljen kaikkiin sen kokeneisiin ja yhdistää joukkuetovereita vielä vuosien jälkeenkin. Yhdessä vuodatetut hiki ja kyyneleet yhdistävät.
Olen onnellinen, että olen saanut kokea noita tunteita elämäni aikana. Esimerkiksi työelämässä vastaavia tunteiden ääripäitä ei ole tullut usein vastaan. Samaa ylpeyttä joukkueesta olen toki kokenut usein myös työelämässä.
Nuorena urheilijana katsoin lentopallopelejä ja kaikkia muitakin pelejä TV:n kahdelta kanavalta (sekä Ruotsin kanavilta) ja paikan päällä Oulussa käytiin katsomassa mestaruussarjan otteluita muutaman kerran. Näin kentällä Timo Kenakkalan, Jyrki Heinon, Eero Alatalon, Pekka Topparin ja muut aikansa huiput. En edes osannut ajatella, että olisin joskus heidän tasollaan pelaajana, mutta he kaikki sysäsivät minut unelmoimaan ja yrittämään. He olivat esikuvia minulle ja heidän avullaan pystyin kehittämään itseäni urheilijana. Huippu-urheilu parhaimmallaan lienee tuossa tehtävässä eli esikuvien tuottamisessa nuorille urheilijoille. Toivottavasti olen itse voinut toimia vastaavasti esikuvana jollekin nuorelle urheilijalle urheilu-urani aikana. Nykyisille huippu-urheilijoille toivon tarkkuutta. Olkaa hereillä, sillä teitä tarkkaillaan. Jokainen liikkeenne ja sananne tallentuu tarkkojen silmien ja korvien rekisteröimänä loputtoman uteliaaseen mieleen ja saa yrittämään uutterasti eteenpäin.
Olen ollut etuoikeutettu. Olen saanut elää mahtavan elämän hyvien ihmisten ympäröimänä. Ihmisten, jotka ovat auttaneet minua elämässäni eteenpäin ja tekemään oikeita päätöksiä. On hienoa päästä samaan ryhmään nuoruuden esikuvien kanssa. Omassa elämässäni lähes myyttinen ja jo valitettavasti edesmennyt Mauri Leppänen ja myöhempi joukkuekaverini Pekka Toppari ovat toimineet oman urani tärkeimpinä innoittajina ja esikuvina. 14-vuotias Matti ei olisi ikinä voinut kuvitella kuuluvansa tuohon samaan ryhmään. Unelmat kantoivat ja läheiset ihmiset tukivat huippu-urheilijan tiellä. Eniten rakastan kaikkia laji-ihmisiä, jotka jaksavat painaa urheilun arkea saleilla, pelikentillä ja joukkueiden taustoilla. Osa teistä on jo siirtynyt autuaammille pelikentille. Muistan urani ajalta teidät kaikki. Iso halaus ja kiitos kaikille.
Matti Juntura
