EM-kisat 1993 muistoissa: Seppo Sammelvuo oli rakentamassa Oulun kisahurmosta
Miesten lentopallon EM-kisat pelataan syyskuussa Suomessa jo neljännen kerran. Juttusarjassamme ”EM-kisat 1993 muistoissa” käymme muistelemassa 33 vuoden takaisiin kisoihin liittyneitä ihmisiä: taustavoimia, pelaajia ja vähän muitakin kisoihin liittyviä hahmoja.
Markus Karjalaisen toimittama sarja käynnistyy itseoikeutetusti yhdestä suomalaisen lentopallon suuresta hahmosta, Seppo Sammelvuosta.
Seppo Sammelvuon nimi nousee usein esille, kun puhe kääntyy lentopalloon. Pudasjärveläinen opettaja on jättänyt jälkensä lajiin sen hienoimmille historian sivuille, sillä hän on solminut lajin parissa harvinaisen laajat suhteet joka suuntaan pelaajana, valmentajana, erotuomarina, kouluttajana ja järjestötoiminnassa.
Nyt 82-vuotiaan Sammelvuon ura on hengästyttävä, eikä hän ole vielä hypännyt kokonaan sivuun polttopisteestä. Sammelvuo oli vaimonsa Mervin kanssa viettämässä juhannusta Islannissa.
”Siellähän pelattiin miesten ja naisten Eurooppa-liigan otteluja. Juhannuksen viettoa ei tarvinnut pitkään pohtia. Päätimme lähteä katsomoon, ja näimmekin suomalaisilta hyviä pelejä”, kertoo Sammelvuo.
Syksyllä on tietenkin ohjelmassa Tampereella pelattava miesten EM-turnaus. Sammelvuo tunnelmoi turnauksesta jo etukäteen lämpimin ajatuksin, sillä hän oli suuressa roolissa edellisessä Suomessa pelatussa EM-lopputurnauksessa syksyllä 1993.
”Formaatti poikkesi nykyisestä melkoisesti, sillä kisojen kaikki ottelut pelattiin Suomessa. Oman maajoukkueemme alkulohko oli Turussa ja toinen lohko järjestettin Oulussa”, kertoo Sammelvuo, joka paljastaa, että hänen juurensa eivät olleet lentopallossa.
”300-päisen järjestelykoneiston mottona oli, että Oulu on unohtumaton, Oulu was unforgetable”
Seppo Sammelvuo oulun EM-turnauksesta 1993
33 vuotta sitten EM-kisojen järjestelyissä Oulussa
Syyskuussa 1993 Suomessa pelattiin lentopallon miesten EM-kisojen lopputurnaus, jossa alkulohkot pelattiin Turussa ja Oulussa. Sammelvuo oli vastaamassa Oulun lohkon järjestelyistä.
”EM-kisat oli melkoinen ponnistus. Suomi pelasi Turussa, joten lähtökohta oli selvä: meidän pitää tehdä hieno turnaus ilman kotijoukkuetta. Jokainen ymmärsi toimeen tartuttaessa, että se ei ole helppo tehtävä. Nykyisissäkin arvoturnauksissa on hankala saada muiden kuin kotijoukkueen otteluihin suuria yleisömääriä”, kertoo Sammelvuo.
”Oulussa pelasivat kuitenkin Euroopan parhaat joukkueet, eikä täällä ei ollut aiemmin tämän tason tapahtumia. Otimme kisat haasteena niin, että me näytämme osaamisemme. 300-päisen järjestelykoneiston mottona oli, että Oulu on unohtumaton, Oulu was unforgetable.”
”Ylitimme pääsylipunmyynti- ja myös taloustavoitteemme. Myös palaute kansainvälisiltä vierailta ja medialta oli hyvinkin kannustava.”
Paneutumisesta Oulun kisakatsomon värittämisestä kertoi, että jokaiselle maalle kasattiin paikallisista kouluista oma kannustusryhmänsä pitämään ääntä ja heiluttamaan eri maiden lippuja.
Sammelvuo oli Oulussa myös 1993 Maailmanliigan pelien vetäjänä ja uudelleen samassa tehtävässä vuonna 2006.
Onnelliset käänteet toi lentopalloon
Suomen Lentopalloliiton kunniapuheenjohtajasta ei alun perin pitänyt tulla lentopalloilija, mutta elämässä sattui lajin kannalta onnellisia käänteitä.
”Olen syntyisin Sotkamosta, Sipolankylän Metelinmäestä. Kun muutin sivukylältä Sotkamoon menin tietysti paikallisen seuran eli Jymyn toimintaan. Silloin innostuin palloilusta.”
”Lentopalloa pelattiin silloin kesäisin hiekkakentillä tai verkko voitiin virittää vaikkapa pihanurmikoille. Ohjelmaani tulivat teini-iässä myös sisälaji koripallo sekä Sotkamossa tietysti pesäpallo, joka olikin aluksi päälajinani. Pääsin lopulta kovaan miesten joukkueeseen pesiksessä, mutta Ouluun muuttaessani opiskelemaan vaihtui päälajikseni koripallo, jossa seuroina olivat OYUS ja ONMKY.”
”Pudasjärvelle tulin 1971 matematiikan opettajaksi, ja vasta silloin ykköslajiksi tuli lentopallo ja seurakseni Pudasjärven Urheilijat”, kertoo Sammelvuo, joka laskee menestykselliseen uraansa myös shakin.
”Seuranani oli Sotkamon Shakkiseura lukiovuosinani”, paljastaa Sammelvuo, jota ei siis voi leimata yhden lajin harrastajaksi.
Perintöä seuraaviin polviin
Sammelvuo perhe kasvoi niin, että lapsilukuun kuuluivat pian Tuomas, Ilkka, Jaakko, Riikka, Anna (kuoli 6-vuotiaana 1994) ja Mikko.
”Kaikilla oli lentopallo mukana pienestä pitäen, mutta myös monta muuta kesä- ja talvilajia kuului harrastuksiin. Pudasjärven Urheilijoissa harrastettiin yleisseuran tapaan monipuolisesti.”
Nykyinen mestarivalmentaja ja A-maajoukkueen entinen monivuotinen kapteeni Tuomas Sammelvuo on mainio esimerkki monipuolisuudesta.
”Tuomaasta oli jo tulossa yhdistetyn urheilija, mutta yksi kaatuminen taisi muuttaa ajatuksia lentopalloon. Missään nimessä lajivalintaa ei tehty kovin aikaisin”, kertoo isä-Seppo.
Tuomas ponnisti maailmaan 16.2.1976. Isä muistaa esikoisensa syntymän olleen lentopallon värittämä.
”Edellisenä iltana PudU pelasi Kalajoella Junkkareita, ja voitimme vieraissa 3-2. Kun tulin kotiin, niin edessä oli lähtö synnytykseen. Ehkä matkaan olisi voinut lähteä aikaisemmin, mutta kun kotona sanottiin, ettei kesken pelin lähdetä synnytykseen, niin sen aikataulun mukaan mentiin.”
Mervin ja Sepon perhe on tehnyt yhden ennätyksen, jota en vaikea vahvistaa.
”Viidestä Sammelvuosta tuli myös lentopallon pääsarjapelaajia. Ylpeä saa olla perheen puolesta.”
Peliura, tuomarina toimiminen ja liikuntajärjestöt sekä rehtorin työ kouluttivat Seppo Sammelvuosta järjestöjyrän, joka halusi tehdä vapaaehtoistyötä ja hänelle uskottiinkin mielellään tehtäviä.
”Haastavin homma oli olla Jukolan viestin kilpailunjohtaja Iso-Syötteellä kesällä 1988, kun johdossani oli tapahtuman 40:s juhlavuosi. Tapahtuma rakennettiin ihan korpeen. Iin Suunnistajat toimi silloin PudU:n isona apuna.”
”Tehtävä oli kova. Tiesin, että sen jälkeen saa tulla eteen mitä tahansa, eikä mikään hätkäytä”, sanoo Sammelvuo.
Valtava kokemus luottamustoimista
Luottamustehtävistä tärkeimmät ovat olleet Suomen Lentopalloliiton liittovaltuuston puheenjohtajuus kahdeksan vuotta sekä liittohallituksen ja sen johtoryhmän johto kymmenen vuotta. Hän on ollut Suomen edustajana Euroopan liiton CEV:n ja kansainvälisen liiton FIVB:n kongresseissa.
Kaikkien kiireidensä ohella rehtori ja lentopallotoimija on ollut pitkään paikallislehden avustajana.
”Kirjoitin kymmenen vuotta Iijokiseutuun lentopallosta. Se oli usein viikonlopun viimeinen työ. Kävin vielä iltamyöhällä viemässä juttuni kirjekuoressa päätoimittajan auton lasinpyyhkijän alle. Näin juttu ehti vielä lehteen.”
Sammelvuo on oikea henkilö arvioimaan Suomen tulevaisuutta lajissa.
”Näkymät ovat valoisat. Nuorisotyö seuroissa ja Kuortaneen valmennuskeskuksessa toimivat tehokkaasti. Ulkomaisissa huippusarjoissa on paljon sekä naisia ja miehiä, jotka saavat paitsi huippuvalmennusta niin myös peliaikaa. Maajoukkueetkin ovat menestyneet maailmalla”, sanoo Sammelvuo, jonka mielestä pelaajia voisi olla enemmänkin.
Miesten joukkue on menestynyt viime vuosina hyvin ja lähtee erinomaisista asetelmista Tampereen EM-kisoihin. Aivan pelkkää menestystarinaa lentopallolle ei kuitenkaan ole.
”Hieman huolestuttaa seurojen tilanne. Mistä ne saavat riittävät resurssit tasokkaalle toiminnalleen? Kysymys on todella ajankohtainen”, sanoo Sammelvuo.
Sammelvuo sanoo, että parhaan palautteensa hän sai aikoinaan Seppo Innaselta, joka toimi 90-luvulla Suomen Lentopalloliiton toimitusjohtajana sekä sen jälkeen FIVB:n palveluksessa. Innanen kirjoitti Kiila (4/1994) lehdessä:
”Jos minun pitäisi nimetä yksi henkilö, joka mielestäni on vaikuttanut eniten Lentopalliliiton toimintaan, valintani olisi helppo. Liittovaltuuston puheenjohtaja Seppo Sammelvuo on ollut liiton toiminnan todellinen peruskallio. Sepolla on loistava kyky erottaa tärkeät asiat vähemmän tärkeistä, kyky pitää huolta siitä, että valituista linjoista pidetään kiinni ja tehokkuutta viedä asiat toteutukseen. Kaiken tämän hän tekee vielä koko sydämellään.”
Teksti: Markus Karjalainen
Kirjoittaja on kuopiolainen urheilutoimittaja, joka on toiminut mm. Savon Sanomissa lentopallokirjoittajana vuodesta 1977 lähtien nähden useat Suomen arvokisat vuosikymmenien aikana.
Kuvat: Sammelvuon perhealbumi