Mikko Eskon päätöspeli kuin kuva koko urasta

Uran viimeinen, arviolta jopa noin 1500:s miesten ottelu, perjantai-iltana 12.4.2024 Vexve Areenassa oli kuin pähinänkuoressa koko Mikko Eskon ura: pitkä ja voitokas. Kun 45-vuotias lajilegenda päättää uransa elämänsä pisimpään peliin, se ei vain voi olla pelkkää sattumaa. Lentopallojumalan huumorintajua on useinkin epäilty erkoiseksi. Nyt ei tarvinnut.

Pelipaidan selkään velipojastaan Antista erottamaan lisätty etukirjain M teki miehestä kaikkien tunteman Meskon. Sillä nimellä hän tässäkin uran läpikäynnissä kulkee. Mikkoja on paljon, niin Eskojakin. Meskoja on vain yksi.

Meskon pelaajaura aikuisten peleissä kesti 10 423 päivää. Se on vuosissa mitattuna reilut 28. Debyytti tapahtui kasvattaseura VaLePan paidassa 29. syyskuuta 1995 Metso-Lentistä vastaan. Pääministerinä oli Paavo Lipponen, KuPS-Volley oli ottanut lentopalloliigassa jo neljä perättäistä mestaruutta, jääkiekon ensimmäisen maailmanmestaruden krapulasta oli juuri selvitty ja Suomen myydyin levy oli Scatman Johnin Scatman´s World. Perjantaisen uran päätöspelin joukkuekavereista vain kaksi (Eetu Pennanen ja Urpo Sivula) oli edes syntynyt tuolloin…

Meskon uran voi helposti kuvailla trilogiaksi: osassa yksi 1995-2001 luotiin pohjaa kotimaan kentillä, osassa kaksi pelattiin 2001-2015 kovilla ulkomaan kentillä ja osassa kolme 2015-2024 kotikylällä Sastamalassa kasvattajaseuran paidassa.

Arvokisoja Mesko ehti pelata peräti seitsemät, neljänneksi eniten suomalaismiehistä Urpo Sivulan ja Eemi Tervaportin (9) sekä Antti Siltalan (8) jälkeen. MM-kisoissa Esko edusti Suomea molemmissa uransa aikaisissa mahdollisuuksissa eli 2014 Puolassa ja 2018 Bulgariassa. EM-edustuksia tuli viidet: legendaarisista Moskovan 2007 EM-kisoista tämä sarja käynnistyi jatkuen neljät kisat perättäin (2009, 2011, 2013 ja 2015) sekä huipentuen vielä Tampereen kotikisoihin 2021. Tuolloin hänet nähtiin myös viimeisen kerran maajoukkuepaidassa, reippaat 21 vuotta ensimmäisen maaottelunsa jälkeen.

Olihan Mesko toki mukana 2023 EM-kisoissakin, siellä ”Ylen joukkueessa”. Ja vahvasti näyttää että EM-kisaurakka jatkuu seuraavaksi 2026 kotikisoissa kolmannessa erilaisessa roolissa eli GM:na.

Maaotteluita Mesko ehti pelaamaan 305, joka on toiseksi eniten toisen legendaarisen passarin Kari Kalinin jälkeen. Ihan lähivuosina ei tämän kaksikon asemaa kärkiduona tulla uhkamaan, jos koskaan.

Mutta vielä seurajoukkueuraan, joka käynnistyi siis 1995 juuri 17-vuotispäivän jälkeen VaLePan pukkipaidassa, jossa se myös perjantaina siis päättyi. Kahden ensimmäisen kauden aikana Mesko tutustui liigaan VaLePassa Jussi Ahosen ”takana” ennen siirtymistä SM-karsinnoissa rämpineestä joukkueesta Pateriin, liigan kärkijoukkoihin. Paterissa ropisikin neljän kauden aikana yksi mestaruus, kaksi pronssia sekä kaksi cupmestaruutta, Pateriin Eskon keksi toinen suomalaisen lentopallon legenda, Reino ”Renne” Kosonen. Ei ihan pienin palanen tässä palapelissä tämän kaksikon kohtaaminen.

Tämän jälkeen ei Meskoa kotimaan kentillä nähty kuin maajoukkuepaidassa lähes 14 vuoteen.

Ensimmäisen kaksi ammattilaisvuotta sujuivat Saksassa Unterhachingin joukkueessa yhden cuphopean ja liigapronssin verran. Samalla matkaan oli jo ”tarttunut” myös seuraavat lähes kymmenen vuotta rinnalla ammattilaisena pelannut ja edelleen siinä kulkeva vaimo Saara.

Saksasta tuli vielä ”välilasku” Belgiaan ennen todella isojen kenttien avautumista. Pelipaikkana oli Maaseik ja tilille vuosina 2003-2005 napsahti toisen legendan, Vitali Heynenin, passarikaverina kultaa ja hopeaa sekä cupvoitto. Valmennusta tarttui silloin puseroon legendaarisimman länsinaapurimme lentisihmisen Anders Kristianssonin opeissa.

Sitten avautuivat ovet Italiaan, lentopallon NHL:ään, A1:een. Padovan päävalmentajana toimi Mauro Berruto, josta oli tuleva miesten maajoukkueen suunnan kääntäjä Eskon avustamana.

Italiassa venähtikin sitten peräti seitsemän kautta 2005-2012. Seuroina olivat Padovan jälkeen Montichiari vuoden verran sekä Modena kolme vuotta. Noina vuosina ei pyttyjä kertynyt seurojen kanssa, mutta melkoisia huippukohtaamisia yksi toisensa jälleen. Pelikavereina Meskolla nähtiin ihan vain muutamia nimiä dropataksemme Angel Dennis, Matt Anderson, Juri Berezhko, Cristian Casoli… Italian liigan tähdistöpeliin Mesko valittiin upeasti neljästi.

Seuraava askel oli Venäjä ja kaksi kautta Italian vuosien jälkeen melko eksottisessa ympäristössä Guberniya Nizhni Novgorodissa. Siellä napsui CEV cupin finaalipaikkaa, mutta ei mitalia maan liigasta. Jälleen löytyi pelikavereiksi melkoisia nimiä mm. Euroopan mestari Nikolay Pavlov, kuusinkerainen arvokisamitalisti Pavel Abramov ja kolminkertainen olympiamitalisti Aleksey Kuleshov.

Viimeinen ulkomaankausi oli 2014-2015 Turkissa, jossa Mestarien liigassa pelannut Halkbank hankki suomalaisen. Mestarien liigassa tie tyssäsi puolivälieriin, mutta Cupissa sekä Supercupissa tuli kultaa ja liigassa hopeaa. Melkoisessa tähtiloistossa Meskon rinnalla nähtiin mm. puolalaiset maailmanmestarit Michal Kubiak ja Marcin Mozdzonek, Tsvetan Sokolov sekä Osmany Juantorena. Valmentajana Mesko sai tutustua yhteen lajin suurimmista, Lorenzo Bernardiin

Tämän jälkeen kävi tie takaisin Suomeen. Ikä oli kertynyt jo 37 vuotta. Aika moni on tuossa iässä jo unohtanut miten lentopalloa edes pelattiin. Mutta ei Mesko.

– Kun palasin Suomeen ja VaLePaan 14 vuoden ulkomaan komennuksen jälkeen minusta tuntui, että vielä on paljon saavutettavaa ja halusin näyttää itselleni ja muille mihinkä vielä pystyn. Kiitos seuralle, että olen saanut jatkaa kotimaassani työntekoa ammattimaisissa olosuhteissa. Haluan myös kiittää kaikkia valmentajiani, pelikavereitani, faneja, talkoolaisia ja kaikkia teitä valepalaisia, jotka olette tukeneet minua ja meitä vähän kauempaakin, Esko sanoo kotiseuransa nettisivuilla.

Siinä menikin sitten yhdeksän kautta. Tuli yhden hopean jälkeen kuuden kullan putki, joka katkesi sitten vasta tähän kevääseen. Mitaliputki toki kesti läpi Meskon paluun koronakevään mitalien jakamattomuus muistaen. Ja tulihan siinä ”sivussa” myös kuusi cupmestaruutta. Ja toki Meskon nimi löytyi jokaisen kauden jälkeen 2017-2023 liigan parhaan passarin kohdalta.

Ja ei se pelaajaura ehkä sittenkään ollut tässä, sanovat monet Meskon hyvin tuntevat… Comeback parin vuoden päästä 48-vuotiaana liigakaudelle 2025-2026 kuulostaa ihan tähän käsikirjoitukseen sopivalta seuraavalta luvulta.

On vain yksi Mesko, se ei muutu koskaan.

Teksti: Toni Flink
Kuvat: Eskojen kuva-arkisto, Lentopalloliitto, Hannu Moilanen